Louhinta Hilassa, Susisuontien varressa alkoi vuonna 1986 ja sen toimintakin loppui jo lähes 20 vuotta sitten. Tämä tapahtui kun laajennuslupa kumottiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa eikä jäljelle jäänyt louhintaoikeus enää ollut taloudellisesti kannattavaa. Siitä huolimatta lähialueen asukkaat saattoivat huokaista helpotuksesta vasta kun viimeinen louhintalupa päättyi vuonna 2017.
Siihen asti Susisuontien asukkaiden elämää varjosti pelko louhinnan jatkumisesta ja sen aiheuttamista haitoista; räjäytykset, melu, pöly ja ennen kaikkea raskas kivirekkaliikenne kapeilla teillä. Louhoksen täytyttyä vedellä paikalle syntyi yli hehtaarin kokoinen allas, jonka syvyys on suurimmillaan 11 metriä. Altaan seinämät ovat pystysuoraan louhittuja ja korkeimmillaan lähes kymmenmetrisiä. Suojaavia aitoja ei ole riittävästi ja louhosalue on hengenvaarallinen. Kesäisin tämän vaarallisen ’uima- ja sukelluspaikan’ löysivät sekä lapsiperheet että nuorisoporukat aiheuttaen harmia lähinaapureille mm. pysäköimällä autoja kapealle Susisuontielle sekä huolta mahdollisista onnettomuuksista. Paikalla on ollut myös häiriökäyttäytymistä.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä edellytettiin, että louhimoalue maisemoidaan louhintaluvan päättymiseen mennessä vuonna 2017. Näin ei käynyt. Kunta päästi maisemointia varten varatun vakuuden raukeamaan ja Susisuontien asukkaat ovat tästä harmissaan -kunnan toiminnasta luohimon turvallisuuden ja maisemoinnin valvonnassa. Maisemointi on kallis toimenpide, kun se tehdään luvan edellyttämällä tavalla paikalla olevia sivukivimassoja käyttäen. Maanomistaja onkin hakenut toisenlaista ratkaisua vakavaksi ongelmaksi muodostuneeseen louhimoalueeseen ja tehnyt maarakennusyrityksen kanssa alustavan sopimuksen louhimon maisemoinnista paikalle kuljetettavilla pilaantumattomilla maa-aineksilla. Yritys hakee parhaillaan vastaanoton ja loppusijoituksen edellyttämää ympäristölupaa rakennus ja ympäristölautakunnalta yhteensä 70 000 kuutiometrille eli noin 125 000 tonnille maa-aineksia. Maa-aineksia tuodaan maksimissaan 49 900 tonnia vuodessa, mikä juuri alittaa ympäristövaikutusten arvion tarpeen. Lupaa haetaan viideksi vuodeksi.
Hakijan selvityksen mukaan käyntejä päivässä voi olla 45 kpl, joten autot ajavat työpäivän aikana 90 kertaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yksikaistainen Susisuontie on niinä päivinä yksinomaan maanajon käytössä ja estää asukkaiden vapaan liikkumisen. Vaikutukset tienkäytön osalta koskevat kaikkia 25 asuinkiinteistöä Susisuontiellä.
Alueella asuu paljon lapsia ja poliisin antaman lausunnon mukaisesti tie on liian vaarallinen
koulutie ja lasten liikkuminen tiealueella on turvallista maanajon aikana vain koulukuljetusten avulla. Liikennehaittaa ei ympäristöluvan ehdoissa oteta huomioon. Näin asukkaita vuosikymmeniä piinannut louhinnan jatkumisen pelko on vaihtunut kivirekkarallin pelkoon. Eikä haitta rajoitu vain Susisuontielle. Hilantie on myös kapea ja mutkainen ja kulkee asutun maaseudun halki eikä pahasti ruuhkautunut viisykkösen liittymäkään kaipaa yhtään ylimääräistä kuormitusta.
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että vesiallas on täytettävä ja louhimo on saatettava turvalliseksi. Tässä muodossaan ympäristölupa tarkoittaa kuitenkin käytännössä maisemoinniksi naamioitua uutta
maankaatopaikkaa Kirkkonummelle. Se on varmasti kannattavaa liiketoimintaa yrittäjälle ja samalla
maanomistaja saa maisemointivelvollisuutensa kustannukset minimoitua. Asukkaiden esittämissä
muistutuksissa vaaditaan maisemoinnin hoitamista siten, että siitä aiheutuvat haitat ja toiminta-aika
minimoidaan. Se on mielestäni täysin kohtuullinen ja oikeutettu vaatimus. Kaikkien piinallisten vuosien jälkeen toivon Hilan louhimon tarinan päättyvän onnellisesti, parissa vuodessa tehokkaasti ja mahdollisimman vähin kuljetuksin hoidettuun maisemointiin. Se on mahdollista jos tahtoa riittää.
Maija Lounamaa, maisema-arkkitehti, Pro Kirkkonummi
Viimeisimmät kommentit